Olimme viikon Vuokatin Katinkullassa ja kävimme Vuokatinvaaralla ihastelemassa maisemia ja lenkkeilemässä hienossa maastossa. Reitillä oli paljon ihasteltavaa ja itse polku ja pitkospuut olivat hienot. Polun varrella oli myös taukopaikka lammen rannalla. Ensi kerralla pitää ottaa eväät mukaan.
0 Comments
Kävimme Järvenpäässä asioilla lastenlasten kanssa ja päätimme poiketa kotimatkalla museoon. Kerroin matkalla lapsille mikä museo on ja että siellä ei saa koskea mihinkään. Se herätti heti kovasti kysymyksiä. Saako seinään koskea, entä lattiaan ym. Kerroin lapsille, että tässä museossa on leikkihuone yläkerrassa. Taas tuli paljon kysymyksiä. Minkälainen leikkipaikka, onko se leikkimaa, onko siellä kiipeilypaikka ja liukumäki. Ensin tutustuimme Ahola-museoon, joka on Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeltin koti Tuusulajärven rannalla. Alakerrassa on perusnäyttely, jossa lasten mielestä kiinnostavinta oli tabletti, jolta voi katsella tietoa Juhani Ahon tuotannosta. Vitriineissä oli myös kiinnostavia esineitä, joista keskustelimme. Yläkerrassa oli Vennyn näyttely ja se odotettu leikkihuone. Se oli lasten mielestä kiva paikka. Siellä oli esimerkiksi kasvimaa, jossa kasvoi nauriita, porkkanoita ja punajuuria. Juurekset saattoi kerätä pois ja sitten istuttaa uudestaan. Samoin omenapuista sai kerätä omenoita koriin ja laittaa ne takaisin. Lelut oli puisia tai kankaisia, ei muovia, kuten museoon kuuluukin. Lupasin lapsille jäätelöt museon jälkeen, mutta koska Aholassa ei ollut jäätelöä siirryimme tien toiselle puolelle Ainolaan. Siellä oli kahvila, tosin ei enää jäätelöä, mutta saimme tuoretta pullaa. Kysyin lapsilta, että haluavatko vielä toiseenkin museoon ja vastaus oli innostunut, joten tutusruimme vielä Ainolaan.
Ainola on säveltäjä Jean Sibeliuksen kotimuseo. Pihalla kukki vielä paljon kukkia, joista valtavat daaliat olivat upeita. Sisälle tullessa opas ojensi lapsille laput, joissa oli kuvia museon esineistä. Lapset etsivät ko. esineitä innokkaasti ja riemuitsivat aina kohteen löydettyään. Suurta ihmetystä aiheutti valtava flyygeli olohuoneessa ja harmitti ettei päässyt soittamaan sitä. Oli kiva kokemus liikua lasten kanssa museoissa, mutta ei siinä itse pysty paljoa näyttelyyn keskittymään, kun on 3- ja 5-vuotias vahdittavana. Lasten milestä oli kivaa ja se oli pääasia! Hienoa, että tänä kesänä pääsi taas festareille. Meidän vakio festarit on Porijazz ja Savonlinnan ooppera juhlat sekä tietenkin Taiteiden yö Helsingissä. Nämä ovat meille yli 60-vuotiaille sopivia festareita. Korona vuosina kaikki tapahtumat olivat peruttu, joten nyt oli kiva taas päästä musiikin ääreen.
Poriin luvattiin hyvin sateista päivää, joten pukeuduimme sen mukaan sädetakkeihin ja kumisaappaisiin. Meillä on tapana käydä ensin syömässä Raatihuoneen kellarissa ja sen jälkeen mennä Kirjurinluodolle. Niin nytkin! Ihana ateria upeassa ympäristössä ja palvelu pelasi hyvin. Perillä jazz-alueella oli jo paljon kansaa. Meillä oli omat festarituolit mukana, joten aina pääsi istumaan kun halusi. Illan kohokohtia oli ensin Hector ja myöhemmin illalla Simply Red. Ensin Hectorin biisejä kuultiin uudelleen sovitettuna nuorten laulajien esittämänä ja siitä en kyllä tykännyt. Osaa lauluista ei edes tunnistanut Hectorin lauluiksi. Lopulta Hector nousi lavalle ja oli mahtava. Ihania vanhoja biisejä, niitä olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin. Illan viimeisenä bändinä oli Simply Red. Tuttuja vanhoja biisejä, tanssia, mukana laulamista ja fiilis oli mahtava. Pieni sadekuurokaan ei tunnelmaa latistanut. Illan päätteeksi ajoimme vielä Kauttualle. Yövyimme Kauttuan Ruukinkartanossa, joka on aivan ihana paikka. Aamupalalta jäi erityisesti mieleen ihana munakas sekä tietenkin kiireetön hetki ystävien kanssa ennen kotimatkaa. Oli harmaa ja tihkuinen marraskuun päivä, kun lähdimme kiertämään Turun linnaa. Linna sijaitsee hyvin lähellä paikkaa josta lähtevät laivat Ruotsiin. Linna on yli 700 vuotta vanha ja siellä järjestetään kiertokävelyjä ja opastuksia, mutta me lähdimme ominpäin vaeltamaan. Linnassa on paljon kapeita käytäviä ja portaita ylös ja alas, joten ei sovellu huonojalkaisille. Turun linna on toiminut vuosisatojen ajan erilaisissa tarkoituksissa; puolustuslinnana, hallintolinnana, vankilana ja kasarmina. Tänä päivänä linna toimii museona ja siellä on myös kokoustiloja. Linnaa on korjattu ja entisöity moneen otteeseen vuosikymmenien ajan ja tänä päivänä se on hienossa kunnossa ja hyvin suosittu vierailukohde Turussa. Linnakierroksella pääsi näkemään kauniita linnan saleja, kappelin, kirkon ja vankityrmiä. Salit ovat pääasiassa tyhjiä ja niitä yhdistää kapeat käytävät ja portaikot. Yhdessä salissa on toukokuuhun asti Vanitas-näyttely. Näyttely nuoruudesta, kauneudesta, yltäkylläisyydestä ja katoavaisuudesta. Vanitas-näyttelyyn on koottu aiheeseen sopivia esineitä ja vanhoja kuvia linnan esineistöstä. Näyttelyn valaistus oli hyvin himmeä, joten kuvat ovat sen mukaisia. Minun silmiin pisti heti vitriini, jossa oli vanhoja hajuvesipulloja. Kauniita ja koristeellisia! Muutama tuttu pullo sieltä erottui, esimerkiksi Nina Riccin L'Air du Temps. Paljon oli muutakin katseltavaa kuten pukuja, hattuja, kauneudenhoitovälineitä ja ylellisiä sisustusesineitä. Näyttely oli melko pieni, mutta kiva katsella. Olimme jo aikeissa poistua linnasta, kun huomasimme että siellä oli vielä toinen näyttelyalue, jossa oli sisustettu huoneita 1600-1800-lukujen tyyliin. Tässä esilinnan näyttelyssä oli paljon katsottavaa ja ihmeteltävää. Onneksi huomasimme sen! Turun linnassa toimii myös ravintola Juhana Herttuan Kellari, jossa söimme erittäin hyvän lounaan. Linnareissun jälkeen veimme tavarat hotelliin ja kävelimme syömään muutaman korttelin päähän Ravintola Blankoon. Ruoka oli erittäin hyvää ja palvelu erityisen upeaa. Nuori miestarjoilija hoiti työnsä niin, että asiakkaat tunsivat olonsa mukavaksi ja henkilökohtaisesti huomioiduiksi.
Ravintolasta kävelimme Turun Kaupunginteatteriin, jossa näimme Mies, joka rakasti järjestystä-näytelmän. Se on Taneli Mäkelän monologi yksin asuvasta miehestä, joka todella halusi, että kaikki on järjestyksessä ja niin kuin aina ennenkin. Hauska ja hieman surullinen tarina. Aika täyteläinen kulttuuri päivä Turussa, mutta se kannatti! Espoon modernin taiteen museo Emmassa on Chiharu Shiotan teos, jossa taiteilija on punonut punaista lankaa seinästä seinään. Koko ison tilan katto on punaisesta langasta koostuva seitti ja sen lisäksi teokseen oli sijoitettu valkoisia ovia joista sai kulkea läpi.
Teoksesta kerrotaan, että se kutsuu katsojan sisälle lankalabyrinttiin ja samalla matkalle omiin muistoihin ja omaan sisimpään. Yllättäen minulle kävi juuri niin. Kävelin punaisen seitin alla lähimmälle ovelle, tartuin kahvaan ja yhtäkkiä muistui elävästi mieleen mummolan samanlainen ovi lapsuudestani, Tunne oli aivan häkellyttävä, ihan kuin olisi hetken ollut pieni tyttö mummolassa avaamassa tuvan ovea. Muistelin sitä vielä illalla Musiikkitalon konsertissa, jossa esitettiin Bachin Brandenburgilaiset konsertot 1-6. Kaunista musiikkia! Olipa ihanaa päästä teatteriin pitkästä aikaa. En edes muista koska viimeksi olen ollut nauttimassa tästä kulttuurilajista. Korona-epidemian vuoksi teatterit ovat olleet kiinni pitkään, mutta nyt vihdoin kun rokotuksia on jo noin 80% yli 12-vuotiaista, saa teatterit ja konsertit avata ovensa.
Tampereen Työväen Teatterin esittää rock-musikaalin William Shakespearen tragediasta Hamlet ja se oli todella näkemisen arvoinen. Rock-musiikki pauhasi vanhan klassikko näytelmän mukana valtavalla energialla. En ole juurikaan käynyt aikaisemmin kovin moderneissa teatterinäytöksissä, koska oletan että en pidä sellaisista, mutta tästä pidin. Esitys oli värikäs, vauhdikas ja näyttävä. Visuaalisesti Hamlet oli hienosti toteutettu. Kulisseja ei juurikaan käytetty, sen sijaa puvustuksen punaisuus ja runsaus toivat väriä ja kuninkaallista loistetta. Vaikka rokki soi kaiken aikaa, sai sanoista ja juonesta hyvin selvää. Kitaristit osallistuivat välillä esitykseen tulemalla esiin montustaan. Hamlettina esiintyvä Saska Pulkkinen on aivan uskomaton. Laulaessaan hän liikkuu kaiken aikaa, välillä hän kiipeilee toisten näyttelijöiden selässä, välillä hän seisoo ylös alaisin niskallaan ja laulaa kaiken aikaa upeasti. Uskomaton kaveri! Visuaalisuus, liikekieli ja musiikki luovat upean kokonaisuuden! Päivä tunnelmallisessa Porvoossa on kuin olisi käynyt jossain ulkomailla. Meillä on ollut tapana käydä Tallinnan joulutorilla joulukuussa, mutta nyt kun sinne ei viitsi korona-viruksen vuoksi mennä, kävimme Porvoossa. Vanha Porvoo on aivan ihana sekä kesällä, että joulun alla ja ulkona kävellessä ei tarvinut pelätä korona-virusta. Vanhan Porvoon kadut ovat kapeita nupukivipäällysteisiä ja talot ovat ihania, vanhoja, hyvin hoidettuja puutaloja. Joen rannassa ovat vanhat punaiset ranta-aitat. Shoppailumahdollisuuksia on myös runsaasti. Kaupat ovat pääsääntöisesti pieniä erikoisputiikkeja ja ranvintoloita löytyy myös monenlaista. Todella kiva, pieni museo löytyy Vanhan raatihuoneentorin reunalta, nimittäin Holmin talo. Se on viehättävä 1760-luvun koti, joka on kauniisti sisustettu ja sielläkin oli sen ajan joulukoristeet esillä. Museon opas kertoi meille 1700-luvun joulunvietosta ja esitteli joulukoristeita ja lahjapaketteja. Museossa todella aistii vanhan menneen ajan. Keittiö näytti todella alkeelliselta, mutta astiasto oli hieno.
Olipa mukava museokäynti, nimittäin Tampereen Näsilinnassa museo Milavidassa on käsilaukun hisoriasta näyttely nimeltään Aina mukana-käsilaukun vuosisata. Siellä oli esillä käsilaukkuja eri aikakausilta ja kerrottu kulloisitakin tavoista. Käsilaukut olivat aluksi pieniä pussukoita, joissa sekä naiset että miehet kuljettivat pieniä tavaroita. 1900-luvun alkupuolella käsilaukusta tuli erityisesti naisten käyttämä tuote ja laukkujen koot ja materiaalit uudistuivat. Käsilaukusta on pikku hiljaa tullut naisille hyvin tärkeä status symbooli. Käsilaukku symboloi käyttäjänsä arvoja ja monesti myös varallisuutta. Marimekon laukun käyttäjä on aivan erilainen kuin Dior-laukun kantaja. Moni haaveilee jostain tietystä laukusta ja saattaa säästää pitkäänkin sen saamiseksi. Näyttelyyn on koottu niiden hyvin vanhojen pussukoiden ja ensimmäisten iltalaukkujen lisäksi viime vuosikymmeniltä tuttuja käsilaukkumalleja ja kerrottu niistä ja niiden kantajista. En esimerkiksi tiennyt prinsessa Dianan Dior-laukun tarinaa.
Ihana näyttely ja juuri sopivan kokoinen. Sen voi kävellä läpi nopeasti tai jos on aikaa ja kiinnostusta, niin siellä voi syventyä lukemaan tekstejä pidemmäksikin aikaa. Museon alakerrassa on kiva kahvio, josta saa herkkuja ja kuohuvaa. Pääsin tutustumaan Tuusulan asuntomessualueeseen jo nyt rakennusvaiheessa. Messut ovat elokuussa 3-30.8. kolmatta kertaa Tuusulassa. Alue on pieni kyläkaupunki luonnon äärellä, jossa sijaitsee myös oma kortteli lapsille ja ikäihmisille. Ihana idea, että päiväkoti on sijoitettu ikäihmisten asuntojen lähelle.Sille alueelle ei vielä päässyt, koska se oli vielä niin keskeneräinen. Messutalojen sisustusksesta sanotaan, että se on skandinaavista japanilaisella tvistillä, tietysti myös ekologisuus on vahvasti mukana. Puuta on käytetty paljon sekä sisustuksessa, että puutaloina. Itseäni viehätti isot lattiaan asti ulottuvat ikkunat, joita oli esimerkiksi Lammi-kivitaloissa. Tosin, koska tontit ovat hyvin pieniä, on ikkunan takana heti toisen talon seinä tai ikkunat. Sisustusväreistä kiinnitti huomiota harmaus, mutta yleensä lisänä oli jokin tehosteväri esimerkiksi värilliset sohvat. Keittiöt ovat kaikki hyvin saman oloisia. Kaapistojen ovet sileätä pintaa, eikä kahvoja ole ollenkaan. Huomasin kaksi aivan uutta sisustusasiaa. Keittiössä oli aivan uudenlainen liesituuletin, joka oli sijoitettu pöydän pintaan. Näppärä laite esimerkiksi saarekekeittiöön. Toinen oli uudenlaiset sälekaihtimet, joita voi liikutella korkeissa ikkunoissa mille korkeudelle haluaa. Alemmassa kuvassa näkyy miten ne on vedetty vain ikkunan alaosaan. Pesutilojen seinissä oli käytetty epätasaisia pintoja. Mietiin, että miten ne saa pidettyö puhtaana. Aika hankala pestä tuollaista hyvin rosoista pintaa. Paljon oli harmaata, mutta myös värillisiä löytyi. Lastenhuoneen sänky oli myös hyvä idea, laatikostoa koko sängyn alunen. Eipähän tarvitse imuroida sängyn alta!
Terassit olivat isoja ja kasvit oli sijoitettu selkeästi isoihin altaisiin. Terassikalusteissa on myös paljon vaihtoehtoja ja poreallas kuului lähes jokaiseen terassiin. Tästä se taas alkaa, nimittäin puuhailu kasvihuoneessa. Nyt kun koronaviruksen vuoksi työt loppuivat ainakin tältä keväältä, niin on aikaa ja energiaa pihalle ja kasvihuoneelle. Pihanhoito on jäänyt vähälle viime vuosina ja rikkaruohot ovat valloittaneet joka paikan. Nyt on aikaa nyppiä rikkaruohoja, leikata pensaita, haravoida, lannoittaa ja mullittaa. Ihanaa! Rakennutin kasvihuoneen kesällä 2018 ja viime kesä oli ensimmäinen koko kesä, jolloin pääsin kasvattamaan lähinnä tomaatteja. Nyt olen siivonnut kasvihuoneen huolella; seinät on pesty, lattia imuroitu ja mullat on möyhitty .Kaikki valmiina uuteen kasvukauteen. Olen kasvattanut taimia sisällä ikkunalaudalla jo yli kuukauden. Pian pääsen siirtämään ne kasvihuoneeseen. Viimekesänä laitoin amppelimansikasta rönsyjä kasvihuoneen kasvulaatikkoon ja ne pysyivät vihreinä koko talven. Nyt niissä on jo ensimmäiset kukkanuput näkyvissä. Myös sitruunamelissa ja minttu alkoivat kasvamaan uudestaan. Niitä pääsee jo maistelemaan!
Pian on aika siirtää sisällä kasvaneet taimet kasvihuoneeseen.Vähän saa vielä ilmat lämmetä, etenkin yöt ovat vielä liian kylmiä. Odotan jännityksellä, miten onnistun vihannesten kasvatuksessa. Erityisesti toivon hyvää satoa kasvihuonekurkuista. Taimet ovat tällä hetkellä ihan pieniä, mutta onneksi on vasta huhtikuu. Koko kasvukausi vielä edessä! |
Viivi 60+Kirjoitan blogiini asioista, joita näen, koen ja joista pidän. Arkisto
May 2024
Aiheet
All
|
Aikuisen naisen
kauneus- ja lifestyleblogi
Juttuja ja kuvia aikuisen naisen kauneustuotteista, kauniista elämästä ja luonnosta.